We won't stop until the world is in our hands

Ei mene tämä minun elämäni ikinä niin kuin sitä suunnittelee.. kyllä ne pilvilinnat romahti, mutta osasin tavallaan odottaa niin tapahtuvankin. Ei se mitään, harmittaa vaan, että kulutin aikaani ja voimiani johkuun aivan turhaan. Ja sellaiseen joka ei todellakaan ansaitse sitä. Näin taas kerran jälkikäteen viisastuneena, olen onnellinen. Pieninä paloina kerrallaan, mutta erittäin varovasti. Ja mulla on onneksi maailman ihanin ystävä laura olemassa, jonka kanssa voin olla ja tuntea juuri niin kuin haluan. Sitä sen enempää selittelemättä. Siellä me melkein yhdessä asustetaan ja mulla on hyvä olla. On alkanut muovautumaan oma ystäväpiiri sellaiseksi mitä ansaitsen ja haluan. Sinisilmäisyyttäni olen yrittänyt kitkeä itsestäni hiiteen, onneks toi laura on pitämässä jöötä. Ja ehkä joku muukin. Jotkut luulevat kiltteyttäni heikkoudeksi. Mutta se ei ole. Onneksi tietyt asiat ei mene minulla ikinä joidenkin asioiden edelle toisin, kun monella muulla. Onneksi osaan olla itselleni rehellinen ja omatunto on puhdas. Päivä kerrallaan eteenpäin ja varauksella kaikkea kohtaan. Jotenkin huojentunut ja hyvä olo puoleen vuoteen. Tietyt asiat ei päästä otteestaan nähtävästi ikinä, mutta niiden kanssa oppii onneksi elämään. 

Ainiin, mulla on tulossa ehkä jonkin näköinen leikkauskin. Vihaan sairaaloita ihan yli kaiken, kun pienenä niissä tuli vietettyä aikaa, mutta kukapa niissä tykkäisi olla. Ja joudun lähteä helsinkiin asti...

Kanssasi on kaikki ihan helppoo, on niin helppo olla onnellinen, et se pelottaa mua.

Hei kaikki taas näin pitkästä aikaa!  Oon tosi kiitollinen siitä, että vaikka tää mun postailu tahti on ihan järkyttävää nykyään, niin silti teitä lukijoita on vielä jäljellä. Mun elämä on ollut vaan niin vauhdikasta, etten ole meinannu itsekkään pysyä kyydissä. Mutta täällä ollaan.
Viiminen 2 vuotta on ollu muutenkin mun elämäni vauhdikkainta aikaa niin hyvässä, että pahassa. Ne on muovannu eniten mua tälläseks mitä olen nyt. On ollut pystysuoria alamäkiä ja huimaavan ihania ylämäkiä enkä tiedä näin jälkikäteen, että olisiko halunnut kaikkia niitä, mutta koettu on ja paljon. Omalla tavallaan olen ehkä alkanut niistä alamäistäkin  oppimaan, mutta ei kaikkea voi antaa anteeksi tai unohtaa. Siksi olenkin aivan puulla päähän lyöty, kun mulla on nyt vieressä se ihminen joka saa mun suupielet korviin on sitten kuinka huono päivä tahansa. En voi kun nauraa ja kiittää. Kaiken viime kesäisen sekamelskan jälkeen hän on tuossa ja saa minut jaksamaan ja uskomaan parempaan huomiseen, ihan niikuin kerran aijemmin, mutta nyt kaikki on eritavalla silti. Tiedättekö, kun sinne synkimpääb risukasaan vihdoinkin paistaa se aurinko,  miltä se tuntuu. Jonkun pitää välillä nipistää mua, että tajuan ettei tämä ole oikeasti unta.

Liian nuori nukkuun, liian vanha enää herään.

Hei kaikki ihanaiset ! Oon laiminlyöny tätä blogia aikalailla ja aivan liian pitkään, mutta täällä mä olen kirjottelemassa kuulumisia.
Mulla on ollut tapahtumarikkain kesä ikinä. Oon saanut elämääni uusia uskomattomia ihmisiä, olen meinannut menettää minulle rakkaita ihmisiä, mutta siltikin olen saanut kaiken mitä halusinkaan, tavallaan. Olen muuttunut ihmisenä, en tiedä itsekkään vielä mihin suuntaan, mutta aika näyttää mitä tulevaisuus tuo mulle tullessaan.
Kaikki asiat on aika sekaisin mun elämässä tällä hetkellä, pelkään tulevaa, mutta silti en malta odottaa.
Mulla on yks jymy iso juttu kehitteillä, joka tulee vaatimaan multa kanttia uskaltaa ja repästä, plus aika hitosti rahaa, mutta se voi olla just se asia mitä tarvitsen. Pitää vaan täälä saada asiat selviksi ja tietää, että kaikki on hyvin kaikilla täällä.
Nyt en vaan voi pysähtyä hetkeksikään, vaan mun pitää mennä ja tehdä koko ajan jotain.
Tuntea eläväni, keinolla millä hyvänsä. Koska ei elämä ole mitään ilman elämältä tuntumista.

Murheen musta mieli

Paperi on tyhjä, pupilli on musta.Ihminen voi käyttää mielikuvitusta.
Lintu voi näyttää miten haihtuu tuska,opetella laulamaan ja laulaa susta.

Miten se voi antaa enemmän ku minä, mä annan kaikkeni. Ilman purjetta seilaat ja mä pidän tätä kipeetä paikkaa. Vasta maailman toisella laidalla rakastat, nähdään sitte joskus, tää voi odottaa, kunnes unelmat on loppu.

Nää neljä päivää on menny aika sumussa. On ollut kivaakin joo, sitä en ala kieltämään, mutta hitto että ihminen osaa olla väsynyt. Ja yhden asian suhteen oon ollu maailman kärsimättömin ihminen, mutta onneksi mulla on maailman parhaat ihmiset ympärillä, jotka saa tän hätähousun hetkeks pysähtymään ja miettimään asioita niikun ne oikeasti on. Mun vaan pitää oppia olemaan kärsivällinen ja antaa toiselle aikaa. Ja siinä samassa myös itsellenikin. Kovasti yritän porskuttaa eteenpäin, mutta tarvin hetken kyllä itselleni. Se on hassua miten vastoinkäymisistäkin oppii niin paljon, kuhan asiat vaan osaa ajatella oikein.
Eilen käytiin nooran kanssa mylsällä moikkailemassa nooran pappaa. Oli kyllä mukavaa, kun pystyi istumaan auringossa vaan pelkkä pitkähihainen päällä ja silloinkin meinasi tulla kuuma. Eilen muhun iski se, että se kesä on oikeesti ihan nurkan takana ! Yritettiin mennä terassillekkin istuskelemaan ja nauttimaan hyvästä säästä ja seurasta, mutta siihen tuli sitten pari muuttujaa. Noh, joku muu päivä sitten. Loppu illasta oltiinkin sitten baarilla ja mulla oli tositosi hauskaa.
Mä aijon viettää ikimuistosen kesän. Haluan käydä festareilla, lähteä asuntoautolla kohti tuntematonta, viettää aikaa mun parhauksien kanssa, rakastaa, tulla rakastetuksi, nautiskella auringosta ja ruskettua, uida, nauttia kesäöistä, valvoa aamuun ja nukkua iltaan, herätä sen ihanan ihmisen vierestä aamulla, nähdä kavereita muista kaupungeista,itkeä ilosta ja nauraa niin, että mahaan sattuu, käydä töissä, mennä mun rakkaan kummitytön kanssa tykkimäkeen ja rentoutua. Koska tää saattaa olla mun viimeinen kesä mistä voin nauttia täysillä ja vielä kaikki vastuu ei ole mun harteilla.

Have you ever loved someone so much, you'd give an arm for?Not the expression, no, literally give an arm for?

En oikein tiedä mitä mieltä te olette siitä,että blogissa jauhetaan ihmissuhde kiemuroita ja puhutaan niistä avoimesti,mutta mä teen niin nyt.
9 kuukauden ajan minä annoin itsestäni kaiken, kaiken mitä toinen ihminen voi itsestään toiselle antaa. Kannoin huolta kellon ympäri,melkeimpä kuin omasta lapsesta. Annoin anteeksi sellaisia asioita mitä en olisi ikinä uskonut anteeksi antavani. Löysin itsestäni sellaisia puolia ja piirteitä mitä en uskonut ikinä itsestäni löytävän. Sain toisesta ihmisesta kaiken mitä toinen ihminen voi toisesta toivoa. Minua rakastettiin juuri sellaisena, kun olen ja en ole milloinkaan saanut kenestäkään irti tälläistä. Toinen meistä ei ollut ikinä seurustellut kenenkään kanssa ja olin hänestä ja itsestäni tajuttoman ylpeä, että me yhdessä pystyimme siihen.
Mutta siltikään asiat ei mene aina niin hyvin,kun haluaisi. Tietyt omat "tarpeet",kun menee toisen edelle sitä loppujen lopuksi kadottaa toisen ja itsensä siinä samassa. En voi sitä sanoa etten olisi tiennyt mihin olin ryhtymässä, mutta en silti olisi kuvitellut asioiden menevän tämän kaavan mukaan. Sen opin tästä,että kukaan ei koskaan voi olla toiselle se ainoa syy muuttua jos oma mieli ei ole siihen valmis. Kaikki lähtee sinusta. Kaikki on sinusta kiinni, se mihin suuntaan haluat elämäsi menevän. Siinä sivussa voit satuttaa montaa syytöntä ihmistä, mutta ole rehellinen,aina. Meissä kaikissa on omat virheet ja jos niiden toisen virheiden kanssa pystyy elämään, se on rakkautta.
Minä näin asioita 9 kuukauden aikana joita en olisi ikinä uskonut näkeväni ja kokevani. Oli ne sitten hyviä tai huonoja, opin jokaisesta niistä jotain. Olen tutustunut mahtaviin ihmisiin ja olen jokaisesta teistä kiitollinen.
En tiedä onko joku teistä kokenut tälläistä samaa, mutta jos olet antanut kaikkesi ja tehnyt kaiken voitavan toisen auttamiseksi ja tukemiseksi vaikeiden asioiden kanssa ja siltikään se ei riitä, syy ei ole sinussa. En ole hylännyt toista ihmistä silloin, kun sillä on vaikeaa toisin kuin moni muu vaan olen ollut siinä. Enkä tekisi mitään toisin. Mutta joskus sitä on ollut vahva liian kauan.
Suhteessa on kuitenkin kaksi ihmistä ja toinen ei voi yrittää yksin loputtomiin. Joskus se raja tulee vastaan. Vaikka sitä ei haluaisi, mutta joskus on tehtävä se päätös, että minä ansaitsen olla onnellinen, sinun kanssa tai ilman sinua.
Turhauttavinta on se, että joskus asiat ei ole kummankaan osapuolen päätettävissä, vaan asioita tapahtuu tai jättää tapahtumatta, mutta ikävä fakta on se ettei rakkaus aina vaan riitä. Tietyissä olosuhteissä ehkä, mutta minun tapauksessani ei. "Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa", nimenomaan.
Mutta mulla oli maailman paras ihminen siinä mun vieressä ja olen kiitollinen siitä. Mutta silti ei luoja, että osaa ihminen olla kohtalolle vihainen. Tiedän, että tämäkin tapahtui syystä, mutta en silti ymmärrä miksi. Ehkä joku päivä tulen ymmärtämään sen, tai sitten en. Olen oppinut tästä suhteesta paljon, mutta miksi hyvien hetkien pitää loppua?
Annoin kaikkeni ja vielä enemmänkin ja menin pois omalta mukavuusalueeltani useasti. Olin valmis kaikkeen, että meillä olisi hyvä olla, varsinkin sillä toisella.
En voi, kun uskoa parempaan huomiseen ja yhden ihmisen takia uskonkin, että pystyn siihen. Ikinä en tule unohtamaan tätä ja minä tulen rakastamaan häntä aina. Virheineen, kaikkineen.

Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa.

Hellooy evribadi ! Tässä tylsistyksissäni postailen parit kuvat. Eli olen siis matkalla tällä hetkellä ikeaan jonka jälkeen suunnistamme adam lambertin keikalle. Sain lipun joululahjaksi kummiltani jonka kanssa (+äitin) olen menossa sinne. On se jännää nähdä ihminen mitä on telkkarin ja tietokoneen välityksellä seuraillut. Äitin kanssa ollaan seurattu Amerikan idolia ja muistan kun kyseinen herra tuli koelauluihin. Siitä asti on tullut seurailtua hänen uraa ja elämäänsä.
Joo siis tosissaan, ollaan menossa käymään ikeassakin. Siitä on jo tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi sielä käynyt. Taisi olla silloin, kun rempattiin vernerin uutta huonetta. Toivon mukaan tuolta tarttuis jotain pientä kivaa mukaan. :-)
Eilen meillä oli koulussa tyylipalveluita, eli tein iidalle normi lookin (meikki,hiukset) ja juhla lookin. Pääsimme lainaamaan carlingsista vaatteita,joita iida käytti normi lookissaan. Tuo meikki kuva on siis juhla lookin silmämeikki,johon olin tosi tyytyväinen ! Tänne tulee kuvaa sitten kun saan ne koulun kamerasta pois.
Ilta menikin baarilla istuskellessa ja näin mun lemppari ihmistäkin, jonka näkeminen sai kyllä asiat ihan uuteen perspektiiviin. Lauantaina sitten taas töihin :-)
Mutta joo, voisin ottaa pikku päikkärit jos se aika kuluis nopeemmin. Hyvää viikonlopun alkua kaikille !<3

Sä saat kadul ilmeit, ei ne mua haittaa, ota vaa lisää niit pillerei.

Heeei kaikki ! Nyt sitä sitten ollaan 4 päivää saikulla poskiontelon ja keuhkoputken tulehduksen takia. Eikun antibioottia nassuun.
Multa ei nyt irtoa mitään tekstiä.. Ehkä huomenna sitten olis taas parempi

Mun maailmas on normaalii vieroksuu todellisuutta.

Eilinen meni näissä merkeissä. Ella tuli hetkeksi meille hoitoon ja sitten mentiin Nooran ja Hannan kanssa hannalle tekemään tousteja. NAM!

Hellooyy evribadi ! Nyt se sit iski muhun kunnolla, flunssa nimittäin. Tai äiti epäilee keuhkokuumetta kun hengittämisen kanssa on hieman vaikeeta, mut ite en jaksa uskoa siihen. Haluan nimittäin ulos. Tänään olis nimittäin ollu mun kahen lempparin synttäri kahvittelut, mut ne jouduin suosiolla skippaamaan. Harmittaa niin kovasti. Tänään en ole muuta kun makoillut sohvalla peiton alla ja syönyt kaikkea hyvää ja nukkunut ja nyt alkaa olo olemaankin jo parempi. Huomenna olis tarkoitus mennä serkun vauvan ristiäisiin ja vernerin läksiäisiin. Ja sitten on yksi juttu, mutta siitä en täällä aijo mainita ;-) Toivottavast nyt sais yöllä nukuttua kunnolla ja olo olis huomenna kohillaan. Onneks mulla on 5kg säkki karkkia tossa vieressä.
Mullon taas ikävä. Vaikka tästä ei oo kun pari päivää, kun oleilin sielä, mutta en osaa olla ilman enää ollenkaan. Onneks kaikki on nyt hyvin :-) Ehkä huominen vois tuua jotain kivaa tullessaan.
Hyvät illan jatkot teille murusille !

Johtuuks se sust vai siit sun jutust mistä puhut enemmän ku must, just.

Heippa kaikki ! Taas on tovi vierähtäny, kun oon postaillu viimeks. Mulla ei vaan yksinkertaisesti ole ollut mitään kuvia ja ajan puute on ollut myöskin pieni ongelma. Siis mun päivät on mennyt Bar Qssa istuen ja kahvia juoden. Oon siis siellä pitämässä mun kaverille seuraa, joka on siellä töissä ja tässä parin viikon aikana siitä paikasta on muodostunu yks suosikki paikka täältäpäin !
Keskiviikkona koulussa meille näytettiin erillaisia tekniikoita miten värjätä hiuksia ja koitettiinkin mun päähän liukuvärjäys tekniikkaa ja oon tositosi tyytyväinen lopputulokseen ! Aluksi vierastin tota latvan väriä, kun se näytti aika lämpöiselle, mutta tässä parin päivän aikana oon tottunu ja oppinu tykkäämään tästä. Joten kiitos Janina ja Oona :-)
Eilen meni ilta vähän vauhdikkaammissa merkeissä ja sen kyllä näin aamutuimaan huomaa. Tai noh, kello on jo 13.. Kohta pitäs raahautua tonne mun paremman puoliskon luokse ja katsella, että mitä tää päivä tuo tullessaan. Mut nyt on kiirus, kun toi yks hätäilee jotain, mutta siis joten heippa !

Mä odotan, odotan, odotan onneton ja sä vastaat vaan lyhyesti: On.

Heippa kaikki ! Aattelin tulla kertomaa kuulumiset ku ton taas hetki vierähtäny ku oon postaillu mitään. Koulun puolesta kuuluu hyvää, sain nimittäin miesten hiustenleikkuusta vahvan 2 ja muutenkin työssäoppimisen arvointi oli kolmosia täynä!! Oon yrittäny skarpata ton koulunkäynnin suhteen ja oon onnistunutkin tosi hyvin siinä. Tiistaina pitäs mennä takasin utinkadulle, ei kyllä yhtään kiinnostais vaan voisin viettää koko loppu kouluajan hairmannissa.
Muut asiat ei menekkään sitten niin mallikkaasti. Oon tässä parin viikon aikana mietttiny, että mitä teijän mielestä rakkaus on? Mulla itelläni on pari mielettömän ihanaa juttua takanapäin, mutta hienoja ne oli silloin kun ne oli. Enkä ikinä kadu niitä vaan oon onnellinen siitä, että mulla on ollu pari uskomattoman ihanaa ihmistä mun vieressä ja ottanu mun hyvät ja huonot puolet vastaan. Mutta tällä hetkellä mä mietin, että jos ite panostaa kaikkensa ja uhraa kaiken sen toisen ihmisen eteen, mitä jos se ei riitäkkään? Mitä on silloin tehnyt väärin? Nää on just niitä kysymyksiä joihin kaipais vastauksen ja sais itelleen mielenrauhan. Oon tässä lähiaikoina kattonu sivusta muiden ihmissuhde kiemuroita plus omaanikin ja oon miettiny et minne se aito välittäminen on hävinnyt. Mulla on tällä hetkellä sellainen ihminen mun vieressä, mitä en vaihtais mihinkään, en koskaan. Joku jota kohtaan se välittämisen määrä on niin suurta ettei sitä pysty ääneen sanoa, mutta siltikin olisin valmis huutamaan koko maailmalle kuinka paljon välitän. Toivon enemmän kuin mitään, että kaikki tulee olemaan okei.
Noh, mutta nää on niitä asioita mitä kaikki joutuu jossain vaiheessa elämäänsä miettimään. Kaikesta selvii ehkä sitten loppujen lopuks. Siitä en tiedä.

Tätähän tää, tähän hätään ei normaalit keinot toimi.

Hellooy ! Olen ollut koko päivän kotona peiton alla potemassa flunssaa, joten ajattelin tulla kertomaan kuulumisia teille ! Mulle kuuluu ihan hyvää, paitsi tää flunssa on nyt pieni miiinus, mutta kyllä tää tästä. Huomenna taas reippaana Hairmanniin tekemään asiakkaita ja sitten pitäis vissii tyttöjen kans suunnistaa tonne kvl yöelämään. Saa nähä meinaanko olla taas kuskina, vai pitäsköhän sitä repästä pitkästä aikaa oikein kunnolla. Taidan kallistua tuon viimeisen vaihtoehdon puoleen :-)
Enää ensi viikko Hairmannissa ja sitten pitäs taas mennä kouluun. Ei kyllä suoraan sanottuna kiinnostaisi mennä yhtään sinne kouluun, kun ei sieltä saa kun paskat niskaan, mutta onneksi mulla on ihania luokkalaisia jotka piristää pitkin päivää. Ja on se kiva nähä muitakin luokkalaisia joita ei ole nähnyt pariin viikkoon ollenkaan.
Pitäisi alkaa pikkuhiljaa alkaa laittaa tuotantoyhtiöille ja parille toimistolle tiedot minusta ja parit kuvat mitä otettiin siellä Elitellä, jospa siitä poikiutuis jotain mukavaa.. Maybe ;-)

Meiltä Puuttuu Kaikki.

Kävin eilen kattomassa ensimmäistä kertaa tuota pikku murusta. Taavi syntyi siis 2.1 ja toi nimi ei tule olemaan mikään pysyvä vielä, mutta pitäähän sitä nyt jo joku kutsumanimi olla. Ja lauantaina olin mun 3-vuotiaan kummitytön synttäreillä ja voin kertoa, ettei hetkeksikään tullut tylsää hetkeä, saatika sitten hengähdys taukoa. Ootan ensi kesää kauhulla, kun pitää lähteä Ellan kanssa tykkimäkeen yms muualle touhuamaan..
Pakko tulla tänne vuodattamaan erästä asiaa.. Mun ''unirytmi'' mennyt joululoman jälkeen niiin päin mäntyä,että ei oo ennen menny. Meen kello 2-3 yöllä nukkmaan ja sitten pitäis herätä pirteänä työharjotteluun kello 7.20 ja näyttää iloista naamaa asiakkaille? Not going to happen. Noei, pakkohan se on olla skarppina tuolla, että pääsen kunnialla ton läpi.
Kohta pitäs keksiä jotain, tai muuten mie nukahan tähän sohvalle. Enkä muuten aijo nousta sitten ollenkaan enää tän päivän  puolella ylös. Mulla on pieni aavistus jo kylläkin..

Kokonaisen iän kestävä hullutus, tää on rakkauden tunnustus.

Ehkä sillon oisin hetken paikallaan
mun aika on palaneena savuna taivaalla
mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee
kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta.

Mutten tee mitään kunnolla
kaikkeni koitan mut ei se auta
ku uskon omatki jutut puhtaal omal tunnolla.

moni matkustaa ulkomaille
mä pakenen
mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet
jatkuvasti loukkaan omii rajojani
periaatteet paskakskun mä saan aikaan sanojani.

tajusin et koko ajan kuljen unissani
peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
mut en voi tehä tälle yhtään mitään
en ennkuin tunnen oireet luissani
mä oon miettiny mistä tää johtuu
mis on kohtuushaluun takas kohtuun.

tuntuu et ei mun kiintymis vietti toimi enään
en osaa olla avoin niinku normaalit
mä en kuule huutoo
tuu kuiskaan se korvaani
sen mä ymmärrän
mut ei se piristä.

2012

Mun oli pakko tehdä tällänen kollaasi mun vuodesta 2012. Jouduin supistamaa tätä ''hieman'', koska mulla on ollut ehkä tapahtumarikkain vuosi ikinä hyvässä, että pahassa. Mutta ainakin tää on tuntunut elämältä. Näitä kuvia olis ollu luvattoman paljon, joten yritin karsia ylimäääräiset ja tehdä näistä kaikkein merkitsevimmistä postaus. Mä todella toivon, että vuosi 2013 tuo tulessaan hieman tasaisempaa menoa ja ikimuistoisia hetkiä.
Mulle on tapahtunut niin paljon vain yhden vuoden aikana ja asiat on välillä kääntyneet aivan päälaelleen, mutta ainakin mitä mä oon oppinu tästä kuluneesta vuodesta on se, että kaikki tulee olemaan loppujen lopuksi hyvin. Jotkut hetket on tuntuneet maailmanlopulle, mutta jos osaa toimia oikein niin on turha murehtia.
Kiitos vuosi 2012, mutta sun aika meni jo.

Silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää.

Näissä tunnelmissa meni mun joulu. Ilta päivällä mentiin mun kummin luo äitin kanssa ja siellä vietettiinkin muiden sukulaisten kanssa koko ilta. Oli aivan ihanaa viettää joulua mun kummitytön kanssa ja voin sanoa ettei yhtään tylsää hetkeä ehtinyt tulla koko iltana. Illalla menin hannalle viettämään joulua ja jäinkin sinne sitten yöksi.
Uusivuosi menikin sitten äitin synttäreitä viettäen ja tein aikamoisen yllättävän päätöksen ja päätin olla selvinpäin ja vieläpä kuskina. Ei kyllä yhtään haitannut ja ilta sujui ihan mukavasti.
Tänään alkoi taas koulu ja en kyllä malta oottaa, että pääsen sieltä pois. Oli kyllä ihana nähdä luokkalaisia !
Nyt alan tässä pikkuhiljaa hipsiä tuonne ulos pikkuhiljaa kuhan lonarit tulee hakemaan mut.