Ei mene tämä minun elämäni ikinä niin kuin sitä suunnittelee.. kyllä ne pilvilinnat romahti, mutta osasin tavallaan odottaa niin tapahtuvankin. Ei se mitään, harmittaa vaan, että kulutin aikaani ja voimiani johkuun aivan turhaan. Ja sellaiseen joka ei todellakaan ansaitse sitä. Näin taas kerran jälkikäteen viisastuneena, olen onnellinen. Pieninä paloina kerrallaan, mutta erittäin varovasti. Ja mulla on onneksi maailman ihanin ystävä laura olemassa, jonka kanssa voin olla ja tuntea juuri niin kuin haluan. Sitä sen enempää selittelemättä. Siellä me melkein yhdessä asustetaan ja mulla on hyvä olla. On alkanut muovautumaan oma ystäväpiiri sellaiseksi mitä ansaitsen ja haluan. Sinisilmäisyyttäni olen yrittänyt kitkeä itsestäni hiiteen, onneks toi laura on pitämässä jöötä. Ja ehkä joku muukin. Jotkut luulevat kiltteyttäni heikkoudeksi. Mutta se ei ole. Onneksi tietyt asiat ei mene minulla ikinä joidenkin asioiden edelle toisin, kun monella muulla. Onneksi osaan olla itselleni rehellinen ja omatunto on puhdas. Päivä kerrallaan eteenpäin ja varauksella kaikkea kohtaan. Jotenkin huojentunut ja hyvä olo puoleen vuoteen. Tietyt asiat ei päästä otteestaan nähtävästi ikinä, mutta niiden kanssa oppii onneksi elämään.
Ainiin, mulla on tulossa ehkä jonkin näköinen leikkauskin. Vihaan sairaaloita ihan yli kaiken, kun pienenä niissä tuli vietettyä aikaa, mutta kukapa niissä tykkäisi olla. Ja joudun lähteä helsinkiin asti...
