Kokonaisen iän kestävä hullutus, tää on rakkauden tunnustus.

Ehkä sillon oisin hetken paikallaan
mun aika on palaneena savuna taivaalla
mä yritän tehä samaan aikaa kaikkee
kun yhteen keskittyminen on vaan liian vaikeet
mä oon lapsi hyppimäs taivaalta kuuta
en voi sitä saada mutten haluu mitään muuta.

Mutten tee mitään kunnolla
kaikkeni koitan mut ei se auta
ku uskon omatki jutut puhtaal omal tunnolla.

moni matkustaa ulkomaille
mä pakenen
mä en rakenna vaan rikon perusrakenteet
jatkuvasti loukkaan omii rajojani
periaatteet paskakskun mä saan aikaan sanojani.

tajusin et koko ajan kuljen unissani
peilikuva nukkuu ja oon kuollu muissa kuvissani
mut en voi tehä tälle yhtään mitään
en ennkuin tunnen oireet luissani
mä oon miettiny mistä tää johtuu
mis on kohtuushaluun takas kohtuun.

tuntuu et ei mun kiintymis vietti toimi enään
en osaa olla avoin niinku normaalit
mä en kuule huutoo
tuu kuiskaan se korvaani
sen mä ymmärrän
mut ei se piristä.