Miten se voi antaa enemmän ku minä, mä annan kaikkeni. Ilman purjetta seilaat ja mä pidän tätä kipeetä paikkaa. Vasta maailman toisella laidalla rakastat, nähdään sitte joskus, tää voi odottaa, kunnes unelmat on loppu.

Nää neljä päivää on menny aika sumussa. On ollut kivaakin joo, sitä en ala kieltämään, mutta hitto että ihminen osaa olla väsynyt. Ja yhden asian suhteen oon ollu maailman kärsimättömin ihminen, mutta onneksi mulla on maailman parhaat ihmiset ympärillä, jotka saa tän hätähousun hetkeks pysähtymään ja miettimään asioita niikun ne oikeasti on. Mun vaan pitää oppia olemaan kärsivällinen ja antaa toiselle aikaa. Ja siinä samassa myös itsellenikin. Kovasti yritän porskuttaa eteenpäin, mutta tarvin hetken kyllä itselleni. Se on hassua miten vastoinkäymisistäkin oppii niin paljon, kuhan asiat vaan osaa ajatella oikein.
Eilen käytiin nooran kanssa mylsällä moikkailemassa nooran pappaa. Oli kyllä mukavaa, kun pystyi istumaan auringossa vaan pelkkä pitkähihainen päällä ja silloinkin meinasi tulla kuuma. Eilen muhun iski se, että se kesä on oikeesti ihan nurkan takana ! Yritettiin mennä terassillekkin istuskelemaan ja nauttimaan hyvästä säästä ja seurasta, mutta siihen tuli sitten pari muuttujaa. Noh, joku muu päivä sitten. Loppu illasta oltiinkin sitten baarilla ja mulla oli tositosi hauskaa.
Mä aijon viettää ikimuistosen kesän. Haluan käydä festareilla, lähteä asuntoautolla kohti tuntematonta, viettää aikaa mun parhauksien kanssa, rakastaa, tulla rakastetuksi, nautiskella auringosta ja ruskettua, uida, nauttia kesäöistä, valvoa aamuun ja nukkua iltaan, herätä sen ihanan ihmisen vierestä aamulla, nähdä kavereita muista kaupungeista,itkeä ilosta ja nauraa niin, että mahaan sattuu, käydä töissä, mennä mun rakkaan kummitytön kanssa tykkimäkeen ja rentoutua. Koska tää saattaa olla mun viimeinen kesä mistä voin nauttia täysillä ja vielä kaikki vastuu ei ole mun harteilla.