Nyt kun ollaan kavereiden kanssa puhuttu paljon aikuistumisesta,vastuusta ja tulevaisuudesta olen miettiny että mihin se maailmankuva hävis mikä mulla oli pienenä. Se kun ne pahat miehet oli vain elokuvissa, suurin huolenaihe oli se, että millä lelulla sitä leikkisi tänään tai kenen kanssa. Se kun pojat juos tyttöjä karkuun tarhanpihalla peläten pöpöjä, ja kun eniten ikinä pelkäsit muumin mörköä ja pimeää. Se kun äiti tai isi tuli puhaltamaan jos sua sattui ja se kun pyörällä ajaminen tuntui mahdottomuudelta.
On se hyvä ettei mulla ole mikään 4 vuotiaan maailmankuva mutta silti tää kaikki on välillä vähän liikaa.
Tää on kai sitä mitä ne kutsuu elämäksi.
Tänään oltiin pienellä porukalla hairmannissa ja oli toooosi rauhallinen päivä, vielä kun meille tuli yksi tyttö tuuraamaan puuttuvaa niin välillä tuntui että tekeminen loppuu kesken. Nyt on sellanen olo etten vaan voi pysähtyä hetkeksikään.
Huomenna on onneksi perjantai ja pääsee otttamaa taas rennosti pari päivää. Meillä kävi säkä sen suhteen, että meillä ei ole maanantaina koulua. Ihanaa pidennetty vklp !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti