En käsitä, miten ja millä ja miksi arvostus toisiin puuttuu ihmisiltä.

Mulla on ollu maailman hirveimmät kaks päivää. En ala sitä täällä kertomaan sen yksityiskohtaisemmin, mutta oon niin sekasin ja peloissani. Mulla on pelko menettää, mutta tiedän ettei se ole mikään vaihtoehto. Sen tajusin, että miten pienestä kaikki voi olla kiinni. Toivotaan parasta.Nukkuminen on vähän huononlaista nyt mutta kyllä se ajan kanssa helpotttaa ja luultavasti ensiviikon alussa ainakin. Yritän olla vahva tyttö toisen sellaisen tueksi.
Huomenna on ensimmäinen ajotunti, joten pitäkää mulle peukkuja !