maanantai 14. marraskuuta 2011

How stubborn are the scars when they won't fade away? Or just a gentle reminder that now are better days?

Mun suu ei oo kasvanu umpeen, mä puen huntuun mun joka tunteen.
En osaa runoilta suutani sulkee, mut nyt tuntuu et sain vaan laivaks lumpeen.
Enkä väitä, et mua olis kohdeltu paskasti verrattuna moneen muuhun.
Moni kiirellä kurkottaa kuuhun, ja antaa tavoitteiden laittaa sanoja suuhun.

En oo muuta tehnykkä ku kuunnellu pyhimystä koko illan. Sain pari päivää sairaslomaa ku mulla on niskat niin jumissa etten pysty kunnolla työskentelee. Noh toivottavast levol ja lääkkeil mennäää eteepäi. Huomenna kuvailen vihdoin niitä lontoo ostoksia ja sitä uutta puhelinta.  Hui, onpa kello paljo. Nyt nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti