Lähellä mut silti niin kaukana.

Mua ihmetyttää oikeesti mihin tää mailma on menossa. Mua kuvottaa tosissaan mitä toinen ihminen voi toiselle tehdä. Ihan tosissaan. Se kun toinen on sun koko maailma. Se kun ootte kuvitellu yhteisen elämän tästä eteenpäin hamaan tulevaisuuteen  ja kuvitellu ummistavanne silmänne sen maailman tärkeimmän henkilön vieressä. Se on kaikki tunne on  yhtäkkiä poissa. En puhu itestäni tässä, mutta kaikki tää saa mutkin voimaan pahoin. Mun mielestä kaikki perustetaan luottamukselle. Se että se toinen ihminen olisi sun vieressä vaikka mitä kävisi. Vähä niiku myötä ja vastoinkäymisissä muttei noin jyrkästi. En tajuu mitä porukan päässä liikkuu, koska kaikki tämmönen tuntuu ja sattuu ihan pirusti. Ne kaikki käsinkosketeltavat hetket sen toisen kanssa, se kun tunnet toisen lämmön on kaikki yhden pienen hetken takia poissa.